Monet verkon kautta pelattavat pelit ovat kasvattaneet suosiotaan huomattavasti 2000-luvulla. Kun entisaikaan videopelejä kokoonnuttiin pelaamaan kaveripiirin – tai jopa koko naapuruston – kanssa sen luo, jolta pelikonsoli sattuikaan löytymään, tarkoittaa konsolien yleistyminen sitä, että pelaamisesta on tullut tavallaan entistä yksinäisempää. Näin väittävät ainakin monet tutkijat ja vanhemmat, jotka ovat huolissaan lastensa pelaamisesta.

Asialla on kuitenkin myös kääntöpuoli, jota ei aina muisteta ottaa keskustelussa esille: Hyvin monia Xbox-, PC- ja PlayStation-pelejä voi nimittäin pelata verkon kautta, jolloin pelaaja ei pelaa konsolia tai tietokonetta vaan toista pelaajaa vastaan. Moninpelissä vastustaja pelaa samaa peliä samanaikaisesti, jolloin asetelma on periaatteessa täysin sama kuin silloin, kun molemmat pelaajat ovat samassa tilassa. Lähes kaikissa uusimmissa konsolipeleissä on moninpeli- tai verkkopelimahdollisuus, puhumattakaan niistä peleistä, joita löytyy itse verkon syövereistä tietokoneilla.

Yksin huoneeseensa tai asuntoonsa vetäytyvät pelaajat voivat herättää huolta, mutta erityisesti monissa verkkopeleissä on mukana sosiaalinen aspekti. Tämä selittyy sillä, että pelejä on usein mahdollista pelata niin, että käyttäjä kytkee web-kameransa tai mikrofoninsa päälle. Tällöin hän voi kommentoida pelin tapahtumia ja keskustella pelistä muiden pelaajien kanssa. Useissa peleissä on myös keskustelutoiminto, jonka avulla voidaan lähestyä kanssapelaajia ja vaihtaa ajatuksia tekstin muodossa. Pelifanit jatkavat keskustelua usein vielä eri foorumeilla tai muissa keskustelupaikoissa.

Täysin uudenlaisen sosiaalisen aspektin peleihin tarjoavat erilaisissa virtuaalitodellisuuksissa pelattavat roolipelit. Nämä myös massiivisina monen pelaajan verkkoroolipeleinä tunnetut pelit sijoittuvat usein erilaisiin fantasiamaailmoihin. Niissä pelaajien tulee ottaa kontaktia toisiinsa, sillä pelit sisältävät haasteita, joita pelaaja ei välttämättä voi yksin ratkaista. Näin pelaaja saa väkisinkin yhteyden muihin pelaajiin ja hänen on opittava yhteistyötä virtuaalisessa muodossa.

Kaiken tämän vuoksi virtuaalitodellisuuksia ei tulisi yksinomaan arvostella siitä, että ne koukuttavat ihmiset muihin maailmoihin – ne nimittäin sisältävät samanlaisia tuntemuksia kuin tosielämäkin. Massiivisissa monen pelaajan verkkoroolipelien kautta on toki myös mahdollista tuntea vihaa ja kateutta, mutta myös onnistumisen iloa ja ylpeyttä tärkeydestään osana tiimiä. Onhan lisäksi useita tapauksia, joissa verkkopelien kautta tavanneet ihmiset ovat tutustuneet myöhemmin tosielämässä ja perustaneet jopa perheitä.